Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) selvittää esille tulleiden lasten aivosairauksien yhteyttä

sikainfluessarokotuksiin. THL on asianosainen kyseisen rokotteen markkinoijana ja rokotevalmistajan rahoittamana.

Selvitystyö olisi annettava riippumattomalle elimelle - jos sellainen on Suomesta löydettävissä.

Itsenäisyyspuolueen hallitus vaati kannanotossaan 10.1.2010, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kytkökset lääketeollisuuteen on selvitettävä virallisesti.

On paljastunut, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on saanut rahoitusta miljoonia euroja GlaxoSmithKlinelta, samalta yritykseltä, jolta sikainfluenssarokotteet on hankittu Suomeen. Tämän vuoksi THL:sta ei voi pitää riippumattomana rokotusten asiantuntijaelimenä.

Suomen hallituksen on teetettävä virallinen selvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kytköksistä rokotevalmistaja GlaxoSmithKlineen. Selvitys on annettava riippumattoman tahon tehtäväksi.

Sikainfluenssaan ja rokottamiseen sitä vastaan liittyy monia kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia.

Kansalaisaktiivien työn tuloksena on paljastunut, että sikainfluenssarokotteessa on käytetty ns. nanoteknologiaa eli aineiden rokoteliuoksen pisaroita on keinotekoisesti pienennetty niin paljon, että ne eivät ole enää pisaroita vaan hiukkasia. Tämä merkitsee sitä, että nanohiukkaset voivat liikkua huomaamattomasti solujen sisään ja myös ulos. Näiden keinotekoisten hiukkasten toiminnan pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole tutkittu tai ainakaan tutkimustietoa ei ole saatavilla.

Nanoteknologian käyttöä lääkkeissä ja rokotteissa ei käytännössä valvo mikään viranomainen, vaikka teknologian käytön mahdolliset haitat ja riskit ovat merkittävät sekä ihmisille että luonnolle. Riskien poissulkeminen vaatisi vuosia kestäviä perusteellisia kokeita ja tutkimuksia. Tällä hetkellä on käynnissä laaja ihmiskoe teknologialla, jonka pitkäaikaisia vaikutuksia tuskin kukaan tietää.

Lääkäreille on järjestettävä lisäkoulutusta lääketieteellisestä nanoteknologiasta. Tämän lisäksi tarvitaan tutkimusta ja avointa julkista keskustelua nanoteknologian lääketieteellisen käytön mahdollisista riskeistä.

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

Pääministeri on toistuvasti jäänyt kiinni "muistamattomuudesta" asioissa, jotka hänen täytyy muistaa. Maan hallituksen ministereiden enemmistö on saanut vaalirahaa "maksettuun arvovalintavaikuttamiseen" keskittyneeltä Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä. Pääministeri vakuuttaa, että ministereitä ei ole ostettu. Kuka sen vielä uskoo?

Pääministeri on vaihtumassa Vanhasen tehtyä ilmeiset johtopäätökset. Korruptoitunut hallitus kuitenkin jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se aikoo päättää vielä mm. ydinvoiman lisärakentamisesta.

Suomen poliittinen johto on viime vuosina korostanut parlamentarismin lisäämistä. Viimeksi sitä painotti ns. Taxellin komitea, joka perusteli esityksiään perustuslain muuttamisesta ja presidentin valtaoikeuksien leikkaamisesta parlamentarismin lisäämisellä.

Parlamentarismi tarkoittaa sitä, että hallitus nauttii eduskunnan enemmistön luottamusta. Tottahan hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, kun nykyiset valtapuolueet ovat läpeensä korruptoituneet ja niiden ensisijainen tehtävä on oman aseman turvaaminen puoluetuen, muun puoluerahoituksen ja puoluekurin avulla.

Parlamentarismi on käyttökelpoinen iskusana, jolla luodaan mielikuvaa demokratian toteuttamisesta. Kun demokratia, kansanvalta on muuttunut näennäiseksi ja tyhjäksi fraasiksi, kelpaa parlamentarismi sen korvikkeeksi.

Presidentin valtaoikeuksin leikkaaminen ei suinkaan lisää demokratiaa, vaan monelta osin vähentää sitä, kun presidentti on suoralla kansanvaalilla valittu. Presidentiltä leikattua valtaa on siirtynyt korruptoituneille valtapuolueille.

Hyvä esimerkki tästä on se, että enää presidentti ei voi määrätä pidettäväksi uusia eduskuntavaaleja. Hallituksen hajottaminen on pääministerin käsissä. Nyt kun pääministeri ja hallitus ovat syvällä itse aiheuttamassaan korruptiosotkussa, olisi oikeus ja kohtuus, että ulkopuolinen, puolueettomampi taho voisi puhaltaa pelin poikki. Se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Rakenteellinen korruptio Suomessa on huomattavasti syvempää ja laajempaa kuin tähän asti paljastunut vaalirahasotku osoittaa. Yksi johtopäätös on jo nyt mahdollista tehdä: Valtaa on siirrettävä kansalle. On otettava käyttöön sitovat kunnalliset ja valtiolliset kansanäänestykset, joita voidaan toteuttaa myös kansalaisaloitteiden pohjalta.

Myös puolueita tarvitaan. Niiden on joskus haluttu toimivan kansanvallan kanavina ja puolustavan kansaa taloudellista vallankäyttöä vastaan. Nämä tehtävät ovat edelleen ajankohtaisia. Jos ne halutaan hoitaa, on korruptoituneiden valtapuolueiden sijasta tuettava uusia korruptiosta vapaita puolueita. Valinta jää kansalaisille.

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

 Onko hallituksella aikomustakaan alkaa selvittämään sitä, että sisäministeri Anne Holmlund ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero antavat kivilouhimoiden ja murskaamoiden toistuvasti rikkoa räjähdysainelakia 2005/390 ja -asetusta 1999/59?  Ko. yrityksille myydään räjähdysaineita vastoin lainsäädäntöä. Nämä yritykset rikkovat toistuvasti räjähdysaineiden käyttö- ja varastointimääräyksiä. Toistuvasti sivuutetaan ilmoitusvelvollisuus ja luvanvaraisuus, jotka on määrätty laissa.
 
Laajamittaiselle räjähdysaineen käsittelylle ja varastoinnille lupa haetaan Turvatekniikan keskukselta. Määräykset ilmoitusvelvollisuudesta ja luvanvaraisuudesta on määritetty laissa "Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)". Tämä laki sekä "Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista 59/1999" perustuvat suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO II -direktiiviin (EY/105/2003), jota Suomi on sitoutunut noudattamaan.
 
Kymmenissä tapauksissa ympäri Suomea lain mukaan ei olisi lainkaan mahdollisuutta perustaa louhimoja ja murskaamoja suojaetäisyyksien ja muiden turvallisuuteen vaikuttavien asioiden vuoksi. Silti Holmlund, Paatero, Sisäministeriö ja Turvatekniikan keskus sallivat räjähdysaineen laittoman käytön ja varastoinnin.

Kotikaupungissaan Porissakin ministeri Holmlund antaa Lemminkäisen laittoman toiminnan jatkua. Tässä lainaus Porin kaupungin ympäristölupapäätöksestä:
\"Laitoksen toiminnassa käytetään räjähdysaineita keskimäärin 55 tonnia vuodessa (maksimi 77 t/a). Räjähdysainevarastolle haetaan tarvittaessa lupa Teknilliseltä tarkastuskeskukselta ja ne suojataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.\"
http://www.pori.fi/ymparisto/luvat/paatokset/lemminkainen13.6.2006.pdf

Tässä ilmoitetaan, kuinka paljon räjähdysaineita käytetään, mutta unohdetaan, että  räjähdysaineiden käyttö ja varastointi ovat luvanvaraista toimintaa ja niihin liittyy velvoitteita. Niitä ei voi noin vain käyttää.
 
Toinen esimerkki löytyy Tyrnävältä  murskaamolta. Mitään lupia ei ole haettu, eikä niitä olisi mahdollista saadakaan. Yrittäjä ilmoittaa käyttävänsä  10000 kg räjähdysainetta kerralla. Räjäytyksien vuoksi talot ovat vaurioituneet ja 30 kilon kivi on lentänyt asukkaan viereen. Oulun poliisipäällikkö katselee muualle. Tyrnävällä rikos jatkuu edelleen.

Kolmas esimerkki on muutaman vuoden takainen Friisilän onnettomuus. Ihmisiä loukkaantui vakavasti ja talot tuhoutuivat. Tutkintapöytäkirjoihin merkittiin räjähdysaineita käytetyn kerralla 5 kg. Friisilässäkin oli kyse valvonnan laiminlyönneistä poliisin ja Tukesin toimesta. Onnettomuutta ei olisi voinut tapahtua, jos olisi toimittu lain edellyttämällä tavalla. Todellisuudessa sielläkin selvityksen tekivät tutkijat ja viranomaiset, jotka olivat myös tutkinnan kohde.

Tukes ja Sisäministeriö eivät välitä laeista, joita lain mukaan tulee noudattaa räjähteiden käytössä ja varastoinnissa. Kun onnettomuus sattuu, osataan kuitenkin lukea lakia :
Lainaus onnettomuustutkintalautakunnan raportista sivulta 40: http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/itrcn89ov5.pdf  Onnettomuus tapahtui vuonna 2006.
 
" 2.5.1 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)

Lain tarkoitus on ehkäistä ja torjua muun muassa räjähteiden käytöstä, varastoinnista ja
säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö- ympäristö- ja omaisuusvahinkoja.
Lakia sovelletaan räjähteille asetettaviin vaatimuksiin sekä niiden käyttöön, siirtoon,
hallussapitoon, varastointiin ja säilytykseen.

Yleisten turvallisuusperiaatteiden (2.luku) (ns. selvilläolovelvollisuuden) mukaan toiminnanharjoittajan"
Räjähdeasetus (473/1993)

Asetuksen 76 §:ssä velvoitetaan toiminnanharjoittajaa ilmoittamaan poliisille kaikista räjäytystöistä lukuun ottamatta vähäisiä räjäytystöitä.
 
mutta jätetään huomiotta
 
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista (130/1980)

Tämä päätös edellyttää, että räjähteet varastoidaan työmaalla ja muussa tilapäisessä varastoinnissa standardin SFS 4397 tai SFS 4398 mukaisesti rakennetuissa ja varustetuissa varastoissa tai TUKESin tyyppihyväksymissä muissa varastosuojissa.
Päätöksessä velvoitetaan työmaalla käytettävien tilapäisten räjähdevarastosuojien osalta noudattamaan valtioneuvoston päätöksen (410/1986) vaatimuksia suojaetäisyyksien osalta.
 
Räjäytys- ja louhintatyömaiden valvonta
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) ja sen alemman asteisten säädösten noudattamista valvovat Turvatekniikan keskus sekä poliisi ja pelastusviranomainen. Turvatekniikan keskus valvoo työmaalla tapahtuvaa räjähteiden tilapäistä varastointia myöntämällä varastointilupia ja tekemällä niiden käyttöönottotarkastuksia.
 
Voi vain pelolla miettiä, minä  päivänä sattuu onnettomuus, jossa tuhannet kilot räjähdysainetta räjähtävät vapaassa tilassa? Tuhot ovat jo nyt valtavia suurien räjähdysainemäärien vuoksi. Taloja on vaurioitunut, ihmishenget ovat joka päivä vaarassa lentävien kivien ja paineaaltojen vuoksi. Poliisi ei tutki asioita, koska ovat itse sotkeutuneet tai Sisäministeriö estää tutkimukset.
Tutustukaa asioihin  www.kotinet.com/veikko.tenkula Siellä esitellään tapaus, jossa ympäristön annettiin tuhoutua poliisin suosiollisella avulla. Ja valheet jatkuvat.
 
Olin itse poliisina 35 vuotta ja viimeiset 15 vuotta rikostutkijana ylikonstaapelin vakanssilla. Jouduin itse silmätysten näkemään omien esimiesteni laiminlyönnit ja vääristelyt räjähdysainelainsäädännön valvonnassa ja ympäristörikoksissa yleensä. Rikosilmoituksessa olen tuonut esille sisäasianministeriölle, että tunnen suurta häpeää esimiesteni puolesta, jotka avustavat todella törkeissä vaarantamisrikoksissa välittämättä kansalaisten hengestä ja omaisuudesta.
 
Oulaisissa 27.01. 2010     
 
Veikko Tenkula              Sanna Tenkula
Ylikonstaapeli  evp

Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisi 8.3.2010 muun ohella egyptiläisen isoäidin, vuonna 1945 syntyneen EF:n oleskelulupaa koskevan valituslupahakemuksen ja valituksen. EF:n tapauksessa KHO myönsi valitusluvan painavan syyn perustella ja tutki asian kahdeksan jäsenen kokoonpanossa (niin kutsuttu jaostoplenum). Valitus oleskeluvasta ja käännyttämisestä hylättiin äänestyksen jälkeen luvuin 6-1-1.

Yksi eri mieltä olleista jäsenistä (hallintoneuvos PV) olisi hylännyt valituksen oleskeluluvasta mutta kumonnut Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset käännyttämisen osalta ja palauttanut EF:n käännyttämistä koskevan asian sitä enemmälti ratkaisematta hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. (Selvyyden vuoksi PV lausui myös, ettei Maahanmuuttoviraston päätös käännyttämisen osalta ollut pantavissa täytäntöön ennen kuin asia oli uudelleen ratkaistu tai sitä käsittelevä valitusviranomainen määrännyt toisin.) Toisen äänestyslausunnon jättänyt jäsen (presidentti PH) olisi esittelijänä toimineen kansliapäällikön (PP) tavoin myöntänyt kokonaisarvion perusteella EF:lle oleskeluluvan yksilöllisten inhimillisten syiden vuoksi.EF:n terveydentila oli osoitettu heikoksi ja jatkuvasti huononevaksi, hänen tukiverkostonsa oli [on] Suomessa ja siteet painottuneet enemmän Suomeen kuin Egyptiin. Lisäksi maiden välinen etäisyys oli [on] omiaan vaikeuttamaan yhteydenpitoa lähiomaisten kanssa.

Katson, että KHO:n (enemmistön) ratkaisu ei ole lopputulokseltaan oikeudenmukainen. Tämä johtuu muun ohessa siitä, ettei ratkaisun lopputulos ole ihmisoikeus- ja perusoikeusmyönteinen. Katson myös, että oikeudellisessa kokonaisharkinnassa EF:n käännyttämistä vastaan puhuvat seikat olivat painavampia kuin käännyttämisen perusteet. Maahanmuuttoviraston päätöksestä, hallinto-oikeuden päätöksestä ja KHO:n (enemmistön) ratkaisusta ei ilmene, että Maahanmuuttovirasto, hallinto-oikeus ja KHO olisivat ottaneet EF:n asiaa ratkaistessaan huomioon Suomen perustuslain 22 §:n vaatimukset sekä tuon pykälän ja Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnoissa ja mietinnöissä edellytetyt ihmisoikeusmyönteisen ja perusoikeusmyönteisen tulkintavaihtoehdon valinnan periaatteet.

Perustuslain 22 §:n mukaan ”[j]ulkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Mainittu säännös sitoo ”julkista valtaa sen kaikessa toiminnassa, niin lainsäädännössä, hallinnossa kuin lainkäytössä” (HE 309/1993 vp; ks. myös HE 1/1998 vp). Valtioneuvoston oikeuskansleri ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat useissa ratkaisuissaan korostaneet velvollisuutta perus- ja ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan (ks. esim. OKa 17.3.2006, Diaarinumero: 870/1/05; OA 28.4.2006 n:o 998/4/04; OA 15.5.2002 n:o 2118 /4/00). - Oikeuskansleri: ”Pääkonsulaatin menettelyä viisumiasiassa arvioitaessa huomioon on otettava perustuslain 22 §, joka sisältää oikeusperustan lainsäädännön perus- ja ihmisoikeusmyönteisestä tulkinnasta. Säännöksen turvaamisvelvoitteen kohteena on julkinen valta joka kattaa lainsäädännön, hallinnon ja lainkäytön. Tulkintatilanteessa viranomaisen tulee syrjäyttää ne tulkintavaihtoehdot, jotka sinänsä olisivat lain sanamuodon mukaan mahdollisia, mutta jotka johtaisivat ristiriitaan perustuslain tavoitteiden kanssa” (OKa 17.3.2006 diaarinumero 870/1/05). - Oikeusasiamies: ”Perustuslain 22 §:ssä on lisäksi säädetty julkiselle vallalle yleinen velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.” - ”Korostan vielä lopuksi, että laissa olevia säännöksiä on tulkittava perus- ja ihmisoikeusmyönteisellä tavalla myös hallinnossa.” (OA 15.5.2002 n:o 2118 /4/00)

Perustuslakivaliokunnan lausunnon 18.4.1990 n:o 2 mukaan ”(…) tulkintatilanteissa olisi erilaisista perusteltavissa olevista vaihtoehdoista pyrittävä omaksumaan sellainen, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen”. On tosiasia, että KHO:n 8.3.2010 ratkaisemassa EF:n asiassa oli asiallisesti ottaen  kolme erilaista ’perusteltavissa olevaa vaihtoehtoa’, so. (1) enemmistön vaihtoehto; (2) jäsen PV:n vaihtoehto ja (3) jäsen PH:n (ja samalla esittelijän) vaihtoehto. (Tämä ilmenee itse KHO:n päätöksestä.) On myös selvää, että vaihtoehto 3 olisi ollut EF:n ihmisoikeuksien kannalta ’ihmisoikeusystävällisin’ (yksityiselämän suoja, oikeus sosiaaliturvaan, oikeus riittäviin terveyspalveluihin jne).

Perustuslakivaliokunnan mietinnön 25/1994 vp mukaan ”[t]uomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista lain tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista (…)”. On tosiasia, että KHO:n 8.3.2010 ratkaisemassa EF:n asiassa oli asiallisesti ottaen  kolme erilaista ’perusteltavissa olevaa vaihtoehtoa’, so. (1) enemmistön vaihtoehto; (2) jäsen PV:n vaihtoehto ja (3) jäsen PH:n (ja samalla esittelijän) vaihtoehto. (Tämä ilmenee itse KHO:n päätöksestä.) On myös selvää, että vaihtoehto 3 olisi ollut EF:n ihmisoikeuksien kannalta ’ihmisoikeusystävällisin’ (yksityiselämän suoja, oikeus sosiaaliturvaan, oikeus riittäviin terveyspalveluihin jne).

Summa summarum: EF:n tapauksessa on ollut ja on erilaisia perusteltavissa olevia vaihtoehtoja. Selvältä näyttää, että ihmisoikeus- ja perusoikeusmyönteisin ratkaisu EF:n tapauksessa on sellainen, joka sallii hänen pysyä toistaiseksi Suomessa.    Asiassa on edellytyksiä seuraaviin jatkotoimiin: (1) uusi oleskelulupahakemus, jonka liitteenä uusi ajantasainen lääkärintodistus; (2) purkuhakemus KHO:een (mahdollinen perustelu: EF on valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan todennut muun ohella seuraavaa: ”Kielteinen päätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen. Laintulkinnassa olisi valittava ihmisoikeusmyönteinen tulkintavaihtoehto.” KHO:n [asianomaisen kokoonpanon enemmistön] ratkaisussa ei ole otettu nimenomaista ja perusteltua kantaa EF:n vaatimukseen, jonka mukaan asiassa ”olisi valittava ihmisoikeusmyönteinen tulkintavaihtoehto”. Sanotussa ratkaisussa ei ole edes mainintaa perustuslain 22 §:stä.); (3) ihmisoikeuskantelu (’valitus’) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. KHO:n mainittu ratkaisu on yhtenä osoituksena siitä, ettei ihmisoikeus- ja perusoikeusmyönteisen laintulkinnnan periaate, joka lainsäädännöllisesti pohjautuu perustuslain 22 §:ään, ole edelleenkään saavuttanut ansaitsemaansa jalansijaa sen enempää suomalaisessa hallintokäytännössä kuin hallintolainkäytössäkään. Ihmisoikeusturva ja perusoikeusturva etsivät yhä tekijäänsä.

Tapio Kuosma
tietokirjailija, oikeustieteen lisensiaatti, Espoo