Pääministeri Vanhanen on osallistunut korruptioon jakaessaan pääministerinä Raha-automaattiyhdistyksen varoja mm. keskustan Nuorisosäätiölle, joka on tukenut pääministeriä vaaleissa.

YLE:n Silminnäkijä-ohjelma toi syksyllä 2009 esille korruptiovyyhden, jossa pääministeri oli keskeisesti mukana. Ohjelman pääsisältö eli selkeän korruption käsittely jäi julkisuudessa taka-alalle kun pääministeri nosti metelin rakennustarvike-erästä, josta ohjelmassa kerrottiin. 

Lautakasa-jupakassa Vanhasen hyökkäys-on-paras-puolustus –menetelmä näyttikin toimivan. Epäselväksi jääneen rakennustarvike-erän kohtalon puiminen julkisuudessa peitti varsinaisen asian eli sen, että pääministeri jäi kiinni korruptiosta.   

Lautakasan levittäminen korruptiosotkun päälle ei kuitenkaan näytä riittävän.

Nyt keskusrikospoliisi selvittää pääministerin toimia Nuorisosäätiöön ja sen jakamaan vaalirahan liittyen. KRP ei voi aloittaa esitutkintaa ilman, että eduskunnan  perustuslakivaliokunta päättää asiasta.

Ollaan Suomen rakenteellisen korruption ytimessä. Se, että eduskunta - sen perustuslakivaliokunta - on Suomessa ylin perustuslain tulkitsija, on jo sinänsä kestämätöntä. Kaiken lisäksi tällä hetkellä perustuslakivaliokunnassa istuu, ainakin varajäseninä hämäräliikemiesten pyörittämän Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistyksen vaalirahoittamia kansanedustajia. Meno on kuin elokuvien banaanivaltiossa.   

Suomeen tarvitaan poliittisista voimasuhteista ja puoluepolitiikasta riippumaton perustuslakituomioistuin.

Sen lisäksi tarvitaan korruptoituneen järjestelmän tervehdyttämiseksi suoraa demokratiaa.

Valtaa on siirrettävä suoraan kansalaisille. Se voidaan toteuttaa ottamalla käyttöön kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla kansalaisaloitteiden pohjalta järjestettävät sitovat kansanäänestykset.

”Vanhanen tiesi poliisin selvityksistä jo lokakuussa” (julkaistu 28.1.2010) ”Keskusrikospoliisi selvitti jo lokakuussa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) toimia Nuorisosäätiöön ja sen jakamaan vaalirahaan liittyen.

Myös oikeuskanslerinvirasto selvitti vaalirahavyyhtiä loppusyksystä 2009. Oikeuskansleri kertoi lokakuussa, että oikeuskanslerinvirasto odottaa KRP:n selvityksiä, josko sieltä tulisi ”tärkeää tietoa”. Jo tuolloin poliisi ja valtakunnansyyttäjänvirasto valmistautuivat laajempaan tutkintaan. - Nelosen uutiset kertoi keskiviikkona, että vaalirahavyyhdin selvittäminen eteni joulukuun 14. päivä, jolloin oikeuskansleri, valtakunnansyyttäjänvirasto ja KRP neuvottelivat mahdollisesta esitutkinnan aloittamisesta. Tämä tapahtui yhdeksän päivää ennen, kuin Vanhanen ilmoitti vetäytyvänsä puolueen johdosta jalkaleikkaukseen vedoten.

KRP ei voi aloittaa esitutkintaa ilman, että perustuslakivaliokunta päättää asiasta. Jos pääministerin katsottaisiin toimineen esteellisesti raha-avustusten jakamisessa, oikeuskansleri voi antaa huomautuksen. Mahdollisesta rikostutkinnasta hän tekisi aloitteen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.” YLE Uutiset (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/…00602.html)

Suomen perustuslaki valtioneuvoston ja ministerien laillisuusvalvonnasta:

115 § Ministerivastuuasian vireillepano
Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voidaan panna vireille:
1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;
2) vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä
3) eduskunnan muun valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä tutkintapyynnöllä.
Perustuslakivaliokunta voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuutta.

116 § Ministerisyytteen nostamisen edellytykset
Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. (…)

Hallituksen esitys (HE) 1/1998: ”116 §. Ministerisyytteen nostamisen edellytykset. Ministerisyytteen nostamiselle asetettaisiin edelleen korotettu syyttämiskynnys. Tällaista syyttämiskynnystä on pidettävä tarpeellisena poliittisen järjestelmän ja valtioneuvoston toimintakyvyn turvaamiseksi. Lähtökohtana tulee olla, että ministerisyytettä ei tulisi käyttää esimerkiksi merkitykseltään vähäisten menettelyvirheiden käsittelyyn.

Korotetun syyttämiskynnyksen tarkoituksena on myös omalta osaltaan estää ministerisyytteiden nostamista aiheettomasti tai ensisijaisesti poliittisessa tarkoituksessa. Syyttämiskynnyksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojella yksittäistä ministeriä, vaan laajemmin koko valtioneuvoston toimintaedellytyksiä.
Syyksiluettavuuden astetta olisi arvioitava yleisten rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Ministerin tehtävään kuuluvien velvollisuuksien vastaiselle menettelylle asetettaisiin lisäksi olennaisuusvaatimus. Valtakunnanoikeusprosessia ei siten voitaisi käynnistää, mikäli ministerin menettelyn olisi katsottava vain vähäisessä määrin rikkovan hänen velvollisuutensa. Velvollisuuksien rikkomisen muotoina voisivat tulla kyseeseen sekä velvollisuuksien vastainen teko että velvollisuuksien laiminlyönti.

Ministerisyyte voitaisiin nostaa myös, jos ministeri olisi muutoin virkatoimessaan menetellyt selvästi lainvastaisesti. ”Selvästi”-kriteeri edellyttää, että menettelyn lainvastaisuutta voidaan pitää riidattomana. Lisäksi se asettaa syyteharkinnassa korotetun näyttökynnyksen.

Pykälä ei olisi itsenäinen rangaistavuuden perustava säännös, vaan teon rangaistavuuden edellytyksenä olisi lisäksi muualla laissa olevan asianomaisen rikossäännöksen, esimerkiksi jonkin rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksen tunnusmerkistön toteutuminen.
Mikäli oikeuskansleri ei ministerivastuusiassa ryhtyisi asianmukaisiiin toimenpiteisiin, valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voitaisiin siis panna vireille muun ohella vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella (ks. perustuslain 115 §). (Kymmenellä rohkealla kansanedustajalla onkin niin halutessaan - ministerivastuuasioissa - varsin laaja toimivalta.)

Tapio Kuosma
tietokirjailija, oikeustieteen lisensiaatti, Espoo

Alajärven kaupungin johto pyrkii estämään paikallisradiota kuvaamasta kaupunginvaltuuston kokouksia. ”Ei käy ilman lupaa”, sanoo valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Esko Ahonen.

Valtuuston kokousten kuvaamisen kieltäminen on vastoin lakia. Sen lisäksi perustelut kuvauskiellolle ja vaatimuksille hakea kuvauslupaa kuulostavat kovin ontuvilta. Ahosen mukaan ”olemme sitä mieltä, että oikeaa demokratiaa on se, että pyydetään lupa ja jos se saadaan, kuvataan kaikki kokoukset. Ei vain niitä, jotka paikallisradio valitsee lähetettäväksi”.

Voisi luulla, että suorana lähetyksenä internettiin menevä valtuuston kokous olisi kunnallispäättäjien unelma. Näinhän tarjotaan netin käyttäjille mahdollisuus seurata, mitä vaaleissa valitut valtuutetut tekevät ja sanovat. Voisi ajatella, että kunnallinen demokratia tarvitsee avoimuutta ja julkisuutta, joka voisi aktivoida kuntalaisia osallistumaan kuntansa kehittämiseen. Mutta ei. Avoimuus ei käy ainakaan Alajärven kaupungin johdolle.

Mistä siis on kysymys? Ei sen kummemmasta kuin maan tavasta. Maan tapa on vaientaa  asioita, joita ei haluta julkisuuteen. Kiusallisten asioiden vaientaminen ja avoimen julkisen keskustelun estäminen ovat osa rakenteellista korruptiota.

Allekirjoittanut koki läheltä jotakin tuosta maan tavasta vuoden 2008 keväällä eräässä pienimuotoisessa keskustelutilaisuudessa Alajärvellä. Minulla oli tilaisuus olla mukana keskustelussa yhdessä ex-kansanedustaja Jukka Vihriälän kanssa. Keskustelu koski Suomen ja sen poliittisen järjestelmän nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Paikalla ollut yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun. Tilaisuudessa oli myös erään paikallisen lehden toimittaja. Tapahtuman jälkeen toimittajaa oli uhkailtu siten, että jos lehti kirjoittaa jotakin  kyseisestä tilaisuudesta, lehti menettää sen jälkeen paljon tilaajia.

Edellä mainitussa tilaisuudessa Vihriälä totesi mm., että ”Demokratia toimii Suomessa hyvin, ja mikä olisi vaihtoehto? Sehän olisi diktatuuri”.

Vihriälän ja Ahosen demokratia on läpeensä korruptoitunut poliittinen järjestelmä.     

Tämän korruptoituneen systeemin oikea vaihtoehto on aito demokratia.

Sitä ei ole ellei voida käydä avointa julkista keskustelua myös niistä asioista, jotka ovat  vallassa oleville kiusallisia.

Antti Pesonen

Alajärven kaupunginvaltuutettu ja Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

Suomen kansan enemmistö vaatii tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan
suomalaisten sotilaiden palauttamista Afganistanista takaisn kotimaahan.

Tämä osoittaa terveen järjen vahvistumista kansalaisten
keskuudessa. Vähemmistön mielestä Afganistanissa on pysyttävä, koska
sinne kerran on menty.

Siis kun tyhmyys on tehty, siitä on pidettävä
kiinni kynsin hampain. J.K. Paasikivi sanoi aikoinaan mainitunlaisen
ajattelun kuvastavan älyn puutetta ja poliittista vähälahjaisuutta.

Ilkka Hakalehto
fil.tri, poliittisen historian dosentti
Helsinki