| |
|
19.08.2010 |
|
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) selvittää esille tulleiden lasten
aivosairauksien yhteyttä
sikainfluessarokotuksiin. THL on asianosainen kyseisen rokotteen
markkinoijana ja rokotevalmistajan rahoittamana.
Selvitystyö olisi annettava riippumattomalle elimelle - jos sellainen on
Suomesta löydettävissä.
Itsenäisyyspuolueen hallitus vaati kannanotossaan 10.1.2010, että Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen kytkökset lääketeollisuuteen on selvitettävä
virallisesti.
On paljastunut, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on saanut
rahoitusta miljoonia euroja GlaxoSmithKlinelta, samalta yritykseltä, jolta
sikainfluenssarokotteet on hankittu Suomeen. Tämän vuoksi THL:sta ei voi pitää
riippumattomana rokotusten asiantuntijaelimenä.
Suomen hallituksen on teetettävä virallinen selvitys Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen kytköksistä rokotevalmistaja GlaxoSmithKlineen. Selvitys
on annettava riippumattoman tahon tehtäväksi.
Sikainfluenssaan ja rokottamiseen sitä vastaan liittyy monia kysymyksiä,
joihin ei ole saatu vastauksia.
Kansalaisaktiivien työn tuloksena on paljastunut, että
sikainfluenssarokotteessa on käytetty ns. nanoteknologiaa eli aineiden
rokoteliuoksen pisaroita on keinotekoisesti pienennetty niin paljon, että ne
eivät ole enää pisaroita vaan hiukkasia. Tämä merkitsee sitä, että nanohiukkaset
voivat liikkua huomaamattomasti solujen sisään ja myös ulos. Näiden
keinotekoisten hiukkasten toiminnan pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole tutkittu
tai ainakaan tutkimustietoa ei ole saatavilla.
Nanoteknologian käyttöä lääkkeissä ja rokotteissa ei käytännössä valvo mikään
viranomainen, vaikka teknologian käytön mahdolliset haitat ja riskit ovat
merkittävät sekä ihmisille että luonnolle. Riskien poissulkeminen vaatisi vuosia
kestäviä perusteellisia kokeita ja tutkimuksia. Tällä hetkellä on käynnissä
laaja ihmiskoe teknologialla, jonka pitkäaikaisia vaikutuksia tuskin kukaan
tietää.
Lääkäreille on järjestettävä lisäkoulutusta lääketieteellisestä
nanoteknologiasta. Tämän lisäksi tarvitaan tutkimusta ja avointa julkista
keskustelua nanoteknologian lääketieteellisen käytön mahdollisista
riskeistä.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
|
|
15.04.2010 |
|
Pääministeri on toistuvasti jäänyt kiinni "muistamattomuudesta" asioissa,
jotka hänen täytyy muistaa. Maan hallituksen ministereiden enemmistö on saanut
vaalirahaa "maksettuun arvovalintavaikuttamiseen" keskittyneeltä Kehittyvien
Maakuntien Suomi -yhdistykseltä. Pääministeri vakuuttaa, että ministereitä ei
ole ostettu. Kuka sen vielä uskoo?
Pääministeri on vaihtumassa Vanhasen tehtyä ilmeiset johtopäätökset.
Korruptoitunut hallitus kuitenkin jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se
aikoo päättää vielä mm. ydinvoiman lisärakentamisesta.
Suomen poliittinen johto on viime vuosina korostanut parlamentarismin
lisäämistä. Viimeksi sitä painotti ns. Taxellin komitea, joka perusteli
esityksiään perustuslain muuttamisesta ja presidentin valtaoikeuksien
leikkaamisesta parlamentarismin lisäämisellä.
Parlamentarismi tarkoittaa sitä, että hallitus nauttii eduskunnan enemmistön
luottamusta. Tottahan hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, kun nykyiset
valtapuolueet ovat läpeensä korruptoituneet ja niiden ensisijainen tehtävä on
oman aseman turvaaminen puoluetuen, muun puoluerahoituksen ja puoluekurin
avulla.
Parlamentarismi on käyttökelpoinen iskusana, jolla luodaan mielikuvaa
demokratian toteuttamisesta. Kun demokratia, kansanvalta on muuttunut
näennäiseksi ja tyhjäksi fraasiksi, kelpaa parlamentarismi sen korvikkeeksi.
Presidentin valtaoikeuksin leikkaaminen ei suinkaan lisää demokratiaa, vaan
monelta osin vähentää sitä, kun presidentti on suoralla kansanvaalilla valittu.
Presidentiltä leikattua valtaa on siirtynyt korruptoituneille valtapuolueille.
Hyvä esimerkki tästä on se, että enää presidentti ei voi määrätä pidettäväksi
uusia eduskuntavaaleja. Hallituksen hajottaminen on pääministerin käsissä. Nyt
kun pääministeri ja hallitus ovat syvällä itse aiheuttamassaan
korruptiosotkussa, olisi oikeus ja kohtuus, että ulkopuolinen, puolueettomampi
taho voisi puhaltaa pelin poikki. Se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.
Rakenteellinen korruptio Suomessa on huomattavasti syvempää ja laajempaa kuin
tähän asti paljastunut vaalirahasotku osoittaa. Yksi johtopäätös on jo nyt
mahdollista tehdä: Valtaa on siirrettävä kansalle. On otettava käyttöön sitovat
kunnalliset ja valtiolliset kansanäänestykset, joita voidaan toteuttaa myös
kansalaisaloitteiden pohjalta.
Myös puolueita tarvitaan. Niiden on joskus haluttu toimivan kansanvallan
kanavina ja puolustavan kansaa taloudellista vallankäyttöä vastaan. Nämä
tehtävät ovat edelleen ajankohtaisia. Jos ne halutaan hoitaa, on
korruptoituneiden valtapuolueiden sijasta tuettava uusia korruptiosta vapaita
puolueita. Valinta jää kansalaisille.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
|
|
07.04.2010 |
|
Onko hallituksella aikomustakaan alkaa selvittämään sitä, että sisäministeri
Anne Holmlund ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero antavat kivilouhimoiden ja
murskaamoiden toistuvasti rikkoa räjähdysainelakia 2005/390 ja -asetusta
1999/59? Ko. yrityksille myydään räjähdysaineita vastoin lainsäädäntöä.
Nämä yritykset rikkovat toistuvasti räjähdysaineiden käyttö- ja
varastointimääräyksiä. Toistuvasti sivuutetaan ilmoitusvelvollisuus ja
luvanvaraisuus, jotka on määrätty laissa.
Laajamittaiselle
räjähdysaineen käsittelylle ja varastoinnille lupa haetaan Turvatekniikan
keskukselta. Määräykset ilmoitusvelvollisuudesta ja luvanvaraisuudesta on
määritetty laissa "Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn
turvallisuudesta (390/2005)". Tämä laki sekä "Asetus vaarallisten kemikaalien
teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista 59/1999" perustuvat
suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO II -direktiiviin
(EY/105/2003), jota Suomi on sitoutunut noudattamaan.
Kymmenissä
tapauksissa ympäri Suomea lain mukaan ei olisi lainkaan mahdollisuutta perustaa
louhimoja ja murskaamoja suojaetäisyyksien ja muiden turvallisuuteen
vaikuttavien asioiden vuoksi. Silti Holmlund, Paatero, Sisäministeriö ja
Turvatekniikan keskus sallivat räjähdysaineen laittoman käytön ja
varastoinnin.
Kotikaupungissaan Porissakin ministeri Holmlund antaa
Lemminkäisen laittoman toiminnan jatkua. Tässä lainaus Porin kaupungin
ympäristölupapäätöksestä:
\"Laitoksen toiminnassa käytetään räjähdysaineita
keskimäärin 55 tonnia vuodessa (maksimi 77 t/a). Räjähdysainevarastolle haetaan
tarvittaessa lupa Teknilliseltä tarkastuskeskukselta ja ne suojataan
lainsäädännön edellyttämällä tavalla.\"
http://www.pori.fi/ymparisto/luvat/paatokset/lemminkainen13.6.2006.pdf
Tässä
ilmoitetaan, kuinka paljon räjähdysaineita käytetään, mutta unohdetaan, että
räjähdysaineiden käyttö ja varastointi ovat luvanvaraista toimintaa ja niihin
liittyy velvoitteita. Niitä ei voi noin vain käyttää.
Toinen esimerkki
löytyy Tyrnävältä murskaamolta. Mitään lupia ei ole haettu, eikä niitä olisi
mahdollista saadakaan. Yrittäjä ilmoittaa käyttävänsä 10000 kg räjähdysainetta
kerralla. Räjäytyksien vuoksi talot ovat vaurioituneet ja 30 kilon kivi on
lentänyt asukkaan viereen. Oulun poliisipäällikkö katselee muualle. Tyrnävällä
rikos jatkuu edelleen.
Kolmas esimerkki on muutaman vuoden takainen
Friisilän onnettomuus. Ihmisiä loukkaantui vakavasti ja talot tuhoutuivat.
Tutkintapöytäkirjoihin merkittiin räjähdysaineita käytetyn kerralla 5 kg.
Friisilässäkin oli kyse valvonnan laiminlyönneistä poliisin ja Tukesin toimesta.
Onnettomuutta ei olisi voinut tapahtua, jos olisi toimittu lain edellyttämällä
tavalla. Todellisuudessa sielläkin selvityksen tekivät tutkijat ja viranomaiset,
jotka olivat myös tutkinnan kohde.
Tukes ja Sisäministeriö eivät välitä
laeista, joita lain mukaan tulee noudattaa räjähteiden käytössä ja
varastoinnissa. Kun onnettomuus sattuu, osataan kuitenkin lukea lakia :
Lainaus onnettomuustutkintalautakunnan raportista sivulta 40: http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/itrcn89ov5.pdf
Onnettomuus tapahtui vuonna 2006.
" 2.5.1 Laki vaarallisten kemikaalien
ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)
Lain tarkoitus on
ehkäistä ja torjua muun muassa räjähteiden käytöstä, varastoinnista
ja
säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö- ympäristö- ja
omaisuusvahinkoja.
Lakia sovelletaan räjähteille asetettaviin vaatimuksiin
sekä niiden käyttöön, siirtoon,
hallussapitoon, varastointiin ja
säilytykseen.
Yleisten turvallisuusperiaatteiden (2.luku) (ns.
selvilläolovelvollisuuden) mukaan toiminnanharjoittajan"
Räjähdeasetus
(473/1993)
Asetuksen 76 §:ssä velvoitetaan toiminnanharjoittajaa
ilmoittamaan poliisille kaikista räjäytystöistä lukuun ottamatta vähäisiä
räjäytystöitä.
mutta jätetään huomiotta
Kauppa- ja
teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista (130/1980)
Tämä päätös
edellyttää, että räjähteet varastoidaan työmaalla ja muussa tilapäisessä
varastoinnissa standardin SFS 4397 tai SFS 4398 mukaisesti rakennetuissa ja
varustetuissa varastoissa tai TUKESin tyyppihyväksymissä muissa
varastosuojissa.
Päätöksessä velvoitetaan työmaalla käytettävien tilapäisten
räjähdevarastosuojien osalta noudattamaan valtioneuvoston päätöksen (410/1986)
vaatimuksia suojaetäisyyksien osalta.
Räjäytys- ja louhintatyömaiden
valvonta
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta
annetun lain (390/2005) ja sen alemman asteisten säädösten noudattamista
valvovat Turvatekniikan keskus sekä poliisi ja pelastusviranomainen.
Turvatekniikan keskus valvoo työmaalla tapahtuvaa räjähteiden tilapäistä
varastointia myöntämällä varastointilupia ja tekemällä niiden
käyttöönottotarkastuksia.
Voi vain pelolla miettiä, minä päivänä
sattuu onnettomuus, jossa tuhannet kilot räjähdysainetta räjähtävät vapaassa
tilassa? Tuhot ovat jo nyt valtavia suurien räjähdysainemäärien vuoksi. Taloja
on vaurioitunut, ihmishenget ovat joka päivä vaarassa lentävien kivien ja
paineaaltojen vuoksi. Poliisi ei tutki asioita, koska ovat itse sotkeutuneet tai
Sisäministeriö estää tutkimukset.
Tutustukaa asioihin www.kotinet.com/veikko.tenkula
Siellä esitellään tapaus, jossa ympäristön annettiin tuhoutua poliisin
suosiollisella avulla. Ja valheet jatkuvat.
Olin itse poliisina 35
vuotta ja viimeiset 15 vuotta rikostutkijana ylikonstaapelin vakanssilla.
Jouduin itse silmätysten näkemään omien esimiesteni laiminlyönnit ja vääristelyt
räjähdysainelainsäädännön valvonnassa ja ympäristörikoksissa yleensä.
Rikosilmoituksessa olen tuonut esille sisäasianministeriölle, että tunnen suurta
häpeää esimiesteni puolesta, jotka avustavat todella törkeissä
vaarantamisrikoksissa välittämättä kansalaisten hengestä ja omaisuudesta.
Oulaisissa 27.01. 2010
Veikko Tenkula Sanna
Tenkula
Ylikonstaapeli evp
|
|
01.04.2010 |
|
Taas paljastui eduskunnassa, valtiolaivamme pyhimmässä ja arvokkaimmassa
paikassa oikea mätäpaise, joka oli saanut muhia vuosikausua kenenkään
vastuullisen siihen puuttumatta. Asiaan lähemmin tutustuessa voi havaita, että
kysymys on pitkään jatkuneesta tahallisesta laiminlyönnistä ja totuudenvastaisen
tilintarkastuslausunnon antamisesta, julkisessa asiakirjassa.
Menettely ja laiminlyönti ei ole vähäinen kun siitä vastaavat kansakunnan
luottamushenkilöt eli kansanedustajat.
Tämä häpäisee koko eduskunnan ja saattaa sen uskottavuuden ja arvovallan
suureen häpeään myös kansainvälisen tarkastelijoiden näkökulmasta. Jos
vastaavaan menettelyyn olisi syyllistynyt pienyrityksen tilintarkastajat, niin
häkki olisi heilahtanut ja sekä rikosvastuu ja sitä kautta myös
vahingonkorvausvastuu olisi realisoitunut tehokkaasti.
Eduskunnan urheilukerhosta on vuosien mittaan kavallettu kymmeniä tuhansia
euroja siihen puuttumatta. Kaikkein törkeintä tässä on, että vastuulliset
tilintarkastajat ovat tarkastuskertomuksissaan tahallisesti suoltaneet täyttä
totuudenvastaista sontaa laiminlyödessään tarkastusvelvollisuutensa ja
tahallisesti ja valheellisesti antaneet väärät tarkastuslausunnot. Totuus
on, että lainmukaista tilintarkastusta ei ole lainkaan suoritettu, josta on
annettu josta on kuitenkin annettu vuosittaiset tarkastuslausunnot, ne
allekirjoituksin vahvistettuna.
Eräs eduskunnan urheilukerhon tilintarkastajista on eduskunnan
urheilukerhon puheenjohtaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen, verojaoston jäsen,
talousvaliokunnan jäsen ja johtaa Eduskunnan tilintakastajia. Kuinka uskottavaa
tämän paljastuneen jälkeen on toiminta edellämainituissa valiokunnissa? Koko
eduskunnan vuosibudjetti edustajineen ja virkamiehineen on valtavan suuri.
Onko urhelukerhon toiminnassa paljatunut vain yksi pieni väärinkäytös. Onko
kaikki muu eduskunnan toiminta ja (kanslaisten verorahojen) rahankäyttö
laillista, tarkaa ja päivänvaloa ja julkisuutta kestävää? Mitä johtopäätöksiä
tapahtuneesta muutoin voi vetää kuin esittää tämä kysymys, jonka perusteella on
syytä epäillä, että urheilukerhon juttu ei ole anoa laatuaan?
Asian vakavuutta lisää, että tämä tapahtuu eduskunnassa, jonka toimesta
parustuslaki ja muut lait säädetään, joita nämä lainsäätäjät eivät kuitenkaan
itse noudata. Tämä osoittaa syvää halveksuntaa kanslaisia kohtaan, joiden
odotetaan tinkimättä noudattavan lakeja ja niiden rikkomisesta jotuu kansalainen
vastuuseen. Eduskunnassa on säädetty voimassaoleva Suomen perustuslaki ja muut
lait ja perustuslaissa mainitaan kanslaisten yhdenvertaisuus lain
edessä.
Nyt on mielenkiintoista seurata miten, tämä yhdenvertaisuus toteutuu
suhteessa kansanedustaja/kansalainen asian rikostutkinnassa, syyttäjän ja
oikeuslaitoksen toiminnassa, joiden kaikkien on myös noudattava lakeja,
perustuslaki tärkeimpänä.Asia on selvitettävä ja vietävä loppuun ennen seuraavia
eduskuntavaaleja, jotta kanslaisten äänestyskäyttäytyminen saa realistista ja
totuudellista pohjaa, poliittisen "hyvinvointioikeusvaltioliturgian"
sijaan.
Onhan eduskunnan puhemiehelläkin vastuunsa asian perusteellisesta ja
oikeudenmukaisesta selvittämisestä, vai onko?
Olli Puolitaival
|
|
16.03.2010 |
|
Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisi 8.3.2010 muun ohella egyptiläisen
isoäidin, vuonna 1945 syntyneen EF:n oleskelulupaa koskevan
valituslupahakemuksen ja valituksen. EF:n tapauksessa KHO myönsi valitusluvan
painavan syyn perustella ja tutki asian kahdeksan jäsenen kokoonpanossa (niin
kutsuttu jaostoplenum). Valitus oleskeluvasta ja käännyttämisestä hylättiin
äänestyksen jälkeen luvuin 6-1-1.
Yksi eri mieltä olleista jäsenistä
(hallintoneuvos PV) olisi hylännyt valituksen oleskeluluvasta mutta kumonnut
Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset käännyttämisen osalta ja
palauttanut EF:n käännyttämistä koskevan asian sitä enemmälti ratkaisematta
hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. (Selvyyden vuoksi PV lausui myös,
ettei Maahanmuuttoviraston päätös käännyttämisen osalta ollut pantavissa
täytäntöön ennen kuin asia oli uudelleen ratkaistu tai sitä käsittelevä
valitusviranomainen määrännyt toisin.) Toisen äänestyslausunnon jättänyt jäsen
(presidentti PH) olisi esittelijänä toimineen kansliapäällikön (PP) tavoin
myöntänyt kokonaisarvion perusteella EF:lle oleskeluluvan yksilöllisten
inhimillisten syiden vuoksi.EF:n terveydentila oli osoitettu heikoksi ja
jatkuvasti huononevaksi, hänen tukiverkostonsa oli [on] Suomessa ja siteet
painottuneet enemmän Suomeen kuin Egyptiin. Lisäksi maiden välinen etäisyys oli
[on] omiaan vaikeuttamaan yhteydenpitoa lähiomaisten kanssa.
Katson, että
KHO:n (enemmistön) ratkaisu ei ole lopputulokseltaan oikeudenmukainen. Tämä
johtuu muun ohessa siitä, ettei ratkaisun lopputulos ole ihmisoikeus- ja
perusoikeusmyönteinen. Katson myös, että oikeudellisessa kokonaisharkinnassa
EF:n käännyttämistä vastaan puhuvat seikat olivat painavampia kuin
käännyttämisen perusteet. Maahanmuuttoviraston päätöksestä, hallinto-oikeuden
päätöksestä ja KHO:n (enemmistön) ratkaisusta ei ilmene, että
Maahanmuuttovirasto, hallinto-oikeus ja KHO olisivat ottaneet EF:n asiaa
ratkaistessaan huomioon Suomen perustuslain 22 §:n vaatimukset sekä tuon pykälän
ja Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnoissa ja mietinnöissä edellytetyt
ihmisoikeusmyönteisen ja perusoikeusmyönteisen tulkintavaihtoehdon valinnan
periaatteet.
Perustuslain 22 §:n mukaan ”[j]ulkisen vallan on turvattava
perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Mainittu säännös sitoo
”julkista valtaa sen kaikessa toiminnassa, niin lainsäädännössä, hallinnossa
kuin lainkäytössä” (HE 309/1993 vp; ks. myös HE 1/1998 vp). Valtioneuvoston
oikeuskansleri ja Eduskunnan oikeusasiamies ovat useissa ratkaisuissaan
korostaneet velvollisuutta perus- ja ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan (ks.
esim. OKa 17.3.2006, Diaarinumero: 870/1/05; OA 28.4.2006 n:o 998/4/04; OA
15.5.2002 n:o 2118 /4/00). - Oikeuskansleri: ”Pääkonsulaatin menettelyä
viisumiasiassa arvioitaessa huomioon on otettava perustuslain 22 §, joka
sisältää oikeusperustan lainsäädännön perus- ja ihmisoikeusmyönteisestä
tulkinnasta. Säännöksen turvaamisvelvoitteen kohteena on julkinen valta joka
kattaa lainsäädännön, hallinnon ja lainkäytön. Tulkintatilanteessa viranomaisen
tulee syrjäyttää ne tulkintavaihtoehdot, jotka sinänsä olisivat lain sanamuodon
mukaan mahdollisia, mutta jotka johtaisivat ristiriitaan perustuslain
tavoitteiden kanssa” (OKa 17.3.2006 diaarinumero 870/1/05). - Oikeusasiamies:
”Perustuslain 22 §:ssä on lisäksi säädetty julkiselle vallalle yleinen
velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.” -
”Korostan vielä lopuksi, että laissa olevia säännöksiä on tulkittava perus- ja
ihmisoikeusmyönteisellä tavalla myös hallinnossa.” (OA 15.5.2002 n:o 2118
/4/00)
Perustuslakivaliokunnan lausunnon 18.4.1990 n:o 2 mukaan ”(…)
tulkintatilanteissa olisi erilaisista perusteltavissa olevista vaihtoehdoista
pyrittävä omaksumaan sellainen, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista
eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen”. On tosiasia, että KHO:n
8.3.2010 ratkaisemassa EF:n asiassa oli asiallisesti ottaen kolme erilaista
’perusteltavissa olevaa vaihtoehtoa’, so. (1) enemmistön vaihtoehto; (2) jäsen
PV:n vaihtoehto ja (3) jäsen PH:n (ja samalla esittelijän) vaihtoehto. (Tämä
ilmenee itse KHO:n päätöksestä.) On myös selvää, että vaihtoehto 3 olisi ollut
EF:n ihmisoikeuksien kannalta ’ihmisoikeusystävällisin’ (yksityiselämän suoja,
oikeus sosiaaliturvaan, oikeus riittäviin terveyspalveluihin
jne).
Perustuslakivaliokunnan mietinnön 25/1994 vp mukaan
”[t]uomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista lain
tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien
tarkoituksen toteutumista (…)”. On tosiasia, että KHO:n 8.3.2010 ratkaisemassa
EF:n asiassa oli asiallisesti ottaen kolme erilaista ’perusteltavissa olevaa
vaihtoehtoa’, so. (1) enemmistön vaihtoehto; (2) jäsen PV:n vaihtoehto ja (3)
jäsen PH:n (ja samalla esittelijän) vaihtoehto. (Tämä ilmenee itse KHO:n
päätöksestä.) On myös selvää, että vaihtoehto 3 olisi ollut EF:n ihmisoikeuksien
kannalta ’ihmisoikeusystävällisin’ (yksityiselämän suoja, oikeus
sosiaaliturvaan, oikeus riittäviin terveyspalveluihin jne).
Summa
summarum: EF:n tapauksessa on ollut ja on erilaisia perusteltavissa olevia
vaihtoehtoja. Selvältä näyttää, että ihmisoikeus- ja perusoikeusmyönteisin
ratkaisu EF:n tapauksessa on sellainen, joka sallii hänen pysyä toistaiseksi
Suomessa. Asiassa on edellytyksiä seuraaviin jatkotoimiin: (1) uusi
oleskelulupahakemus, jonka liitteenä uusi ajantasainen lääkärintodistus; (2)
purkuhakemus KHO:een (mahdollinen perustelu: EF on valituslupahakemuksessaan ja
valituksessaan todennut muun ohella seuraavaa: ”Kielteinen päätös on
suhteellisuusperiaatteen vastainen. Laintulkinnassa olisi valittava
ihmisoikeusmyönteinen tulkintavaihtoehto.” KHO:n [asianomaisen kokoonpanon
enemmistön] ratkaisussa ei ole otettu nimenomaista ja perusteltua kantaa EF:n
vaatimukseen, jonka mukaan asiassa ”olisi valittava ihmisoikeusmyönteinen
tulkintavaihtoehto”. Sanotussa ratkaisussa ei ole edes mainintaa perustuslain 22
§:stä.); (3) ihmisoikeuskantelu (’valitus’) Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimelle. KHO:n mainittu ratkaisu on yhtenä osoituksena
siitä, ettei ihmisoikeus- ja perusoikeusmyönteisen laintulkinnnan periaate, joka
lainsäädännöllisesti pohjautuu perustuslain 22 §:ään, ole edelleenkään
saavuttanut ansaitsemaansa jalansijaa sen enempää suomalaisessa
hallintokäytännössä kuin hallintolainkäytössäkään. Ihmisoikeusturva ja
perusoikeusturva etsivät yhä tekijäänsä.
Tapio Kuosma
tietokirjailija,
oikeustieteen lisensiaatti, Espoo
|
|
|
Ohjeet!
Lähetä mielipiteesi tai kannanottosi
Täytä lomake ja kirjoita omalla nimelläsi.
Nimimerkkikirjoituksia ei julkaista,
jos kirjoittajan nimitiedot puuttuvat.
Lukijoilta
saapuneiden kirjoituksien julkai- su, valinta, otsikointi ja lyhentäminen ovat
toimituksen harkinnassa.
Lähetä mielipiteesi tai
kannanottosi tästä tai sähköpostiosoiteeseen
Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.
|
|
Lähetä uutisvihje
Kuulitko tai näitkö jotain! Kerro asiasta Sanomat24 -toimitukselle.
Lähetä uutisvihje tästä...
Jos mahdollista lähetä asiaan liittyvä kuva sähköpostitse
Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.
|
|