Euroopan ihmisoikeussopimus takaa jokaiselle oikeuden lailliseen oikeudenkäyntiin.
Laillisuudella tarkoitetaan puolueettomuuden ja valitusmahdollisuuksien
lisäksi oikeutta käyttää avustajaa ja myös sitä, että valtio on velvollinen
jopa osallistumaan tarvittaessa näihin kustannuksiin, ettei kukaan varojen puutteen vuoksi jäisi ilman oikeusturvaa.
Korkein oikeus on eräässä jutussa mm. todennut
” Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että varattomilla kansalaisilla
tulee…osapuolena olla oikeus samanasteiseen oikeusturvaan
kuin maksukykyisillä. Tämä koskee myös oikeutta muutoksenhakuun.
Se seikka, että vastapuolelle tuomitun kulukorvauksen periminen
oikeudenkäynnin jälkeen saattaa muutoksenhakijan varattomuuden
takia olla ongelmallista tai jopa mahdotonta, ei taas saa vaikuttaa
muutoksenhakijan avustajan velvollisuuteen valvoa oman päämiehensä etua asiassa.
Jokaisella on oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi
ja käyttää siinä avustajaa. Kanteen nostamiseen liittyy aina riski jutun häviämisestä,
mistä taas yleensä seuraa velvollisuus vastata sekä omista että vastapuolensa oikeudenkäyntikuluista.
Jos häviö johtuu avustajan tuottamuksesta, tämän palkkiovaatimus voidaan
riitauttaa ja avustaja voi joutua myös korvausvelvolliseksi päämiehelleen.
Tätä taustaa vastaan avustajan henkilökohtainen vastuu päämiehensä vastapuolen oikeudenkäynti-kuluista tulee vain poikkeuksellisesti kysymykseen.
Avustajan tai asiamiehen kulukorvausvastuuta koskevaa säännöstä on
sovellettava varovaisesti, kuten myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:ää
koskevissa esitöissä (HE 191/1993 vp) on korostettu.
Säännöksen väljä soveltaminen olisi omiaan kaventamaan
oikeudenkäynti-avustajalle välttämätöntä riippumattomuutta.
Sellainen kehitys olisi valitettava, jossa asianajajat henkilökohtaista
kuluvastuuta välttääkseen kieltäytyisivät ajamasta lopputulokseltaan
epävarmoja asioita tai avustamasta päämiestään muutoksenhaussa tämän hävittyä asiansa alioikeudessa.
Yhdenvertaisuus kärsisi, jos vastahakoisuus kohdentuisi erityisesti
varattomien henkilöiden asioiden ajamiseen. "
Nyt Helsingin kaupunki on kuitenkin päättänyt vaatia henkilökohtaiseen
vastuuseen riitaisessa vuokrasopimuksen irtisanomistapauksessa
kaikkia niitä avustajia, jotka ovat ryhtyneet puolustamaan vuokralaista.
Sopii kysyä; Pyrkiikö Helsingin kaupunki näin kaventamaa
asukkaittensa perusoikeudellista turvaa, eikö kaupunki haluakaan
vastata niistä ihmisoikeusperiaatteista, joita muita viranomaisia sitoo
ja kuka kaupungin hallinnossa on tehnyt tämänlaatuisen päätöksen
ja ilmeisesti täysin ulkopuolella kunnallisen demokratian?
Risto Airikkala
varatuomari
|
