|
TV 2:n taannoinen "suuri" teemailta selvitti vain yhden asian: talouskriisin
myötä myös talouskeskustelu on ajautunut kriisiin. Keskustelijat puhuivat
toistensa ohi vaivautumatta juuri kuuntelemaan toisten sanomisia. Tarkoituksena
oli selvittää, onko kapitalismille olemassa vaihtoehtoa.
Kirjoitin
Kauppalehdessä 24.06.2003, että poliitikot ja yritysihmiset puhuvat toistensa
ohi, itse asiassa eri kieltä, mutta nyt kielimuuri oli toisaalla.
Ei
keskustelusta voinutkaan mitään tulla, kun edes peruskäsitteitä ei tunnettu, ei
mm. Saksan talousihmeen taustavoiman Wilhelm Röpken teesiä, että kapitalismi on
markkinatalouden turmeltunut muoto.
Ero näiden välillä on tosiasiassa
huikea. Markkinataloudessa yrityksen tehtävä on palvella ihmistä, kapitalismissa
taas pääoman, kapitaalin, tuotto.
Markkinataloudessa ihminen, asiakas, on
markkinavoimien perusyksikkö, kapitalismissa taas euro. Kun yritys alkaa
ensisijaisesti tavoitella pääoman tuottoa, se siirtyy
kapitalismiin.
Tästä sekaannuksesta seurasi muutakin sekoilua. Väitettiin
mm., että yrityksen tehtävä tuottaa voittoa on kirjoitettu lakiin. Siitä seuraa
ajatus, että yrityksen tehtävä on "tehdä rahaa".
Osakeyhtiölaissa on
todella näin yksipuolinen kirjaus, mutta osakeyhtiö onkin pääomayhtiö. Sen
lisäksi on koko joukko muita yritysmuotoja, henkilöyhtiöitä ja osuuskuntia,
joita laki ei koske.
Osakeyhtiössä pääoma puhuu euron kieltä, eivätkä
kyseisessä keskustelussa eräät osanottajat muuta kieltä taitaneet. Kun KOP:n
päänjohtaja Jaakko Lassila aikoinaan puhui markka ja ääni -periaatteesta, hänet
lähes lynkattiin.
Kuitenkin osakeyhtiössä juuri näin on. Se ei ole
ihmisten yritys, ja yhtiökokouskuvissa pienosakkeenomistajien kiertely pitkin
seinänvieriä herättäisikin lähinnä sääliä, ellei tietäisi monien heistä
olevankin paikalla vain hyvin kakkukahvien toivossa.
Monet pienet
yritykset valitsevat kuitenkin osakeyhtiömuodon, koska se tuntuu jotenkin
hienolta ja sama lakisääteinen titteli kuin Nokian toimitusjohtajalla tosi
komealta. Tämän vuoksi he ovat valmiit uhraamaan aikaa ja vaivaa turhaan
byrokratiaan, jota sitten kiroavat.
Kenen eläkkeitä
turvataan?
Avainkysymyksen keskustelussa esitti ihmiskielellä osanottaja,
joka halusi tietää, miksi Fortumille ei riitä sähkön tuottaminen suomalaisille,
vaan se lähtee Siperiaan tavoittelemaan pääoman
tuottoa.
"Äärikapitalisti" bonusmaakari vastasi, että näin turvataan mm.
eläkkeet. Liliukselle näyttääkin näin turvatun ihan kelpo eläke, samoin kuin
Jukka Härmälälle Amerikan valloituksella. Soneran Saksan ilmatilakaupalla taas
turvattiin Olli-Pekka Heinoselle mukava eläkevirka.
Tosiasiassa Fortum
oli pannut pääoman tuoton asiakkaiden palvelun edelle ja siirtynyt näin
markkinataloudesta kapitalismiin.
Kun back to basics on ajankohtainen
iskusana muillekin kuin Obamalle, olisi syytä kerrata Saksan talousihmeen
taustavoiman Wilhelm Röpken kirja Ihmisten valtio.
Olli Rehn esitti
taannoin Yle-tv:n Ykkösaamussa aiheellisen toivomuksen, että kriisi pelastaisi
markkinatalouden kapitalismilta, mutta kunnia näiden erottamisesta meni
ansiottomasti Johannes Virolaiselle.
Virolainen oli saanut ajatuksen
Röpkeltä, kuten myös idean maakuntayliopistoista. Myös Röpken kirja aikamme
yhteiskuntakriisistä (Die Gesellschaftskrisis der Gegenwart) pätee sellaisenaan
tähän päivään.
Nämä perustiedot jäävät nykykoulutuksessa kovin heikoille,
kun harvat opettajat tuntevat niitä itsekään. Kauppakorkeakoulussa viimeinen
Röpken tuntija Asko Korpela lienee jäänyt eläkkeelle jo aikaa
sitten.
Ylen keskustelussa ihmisten kieltä puhuvat ymmärsivät selvästi
paremmin kriisin luonnetta kuin eurokieliset. Ehkä parhaan analyysin esitti
teatterin taiteellinen johtaja, mitä saattaa selittää se, että näyttelijät
joutuvat menemään roolihenkilönsä "nahkoihin", kuten sanotaan, kun sen sijaan
suhde kapitaaliin jäänee vähän kaukaisemmaksi.
Vapun (jälkeisen ajan)
kunniaksi on syytä muistaa, että Marx oivalsi täysin tämän vastakkaisuuden ja
kirjoitti, miten pienempi yritystoiminta jää pääomayhtiöiden jalkoihin. Se oli
osa työn ja pääoman ristiriitaa ja pääoman kasautumista.
Tässäkin
keskustelussa esitetty uudenlaisen talouden kaipaus ei suinkaan tarkoita
valmiutta sellaisen tiedon vastaanottamiseen. Paljolti se johtuu kapitaalin
kieltä puhuvien ylivoimaisesta asemasta, mm. taloustoimittajat pyörivät kuin
kärpäset pörssiyhtiöiden ympärillä, joita he jopa nimittävät "pelureiksi". Peli
on tietenkin aina jännittävää, ja siitä kirjoittaessaan voi itsekin tuntea
olevansa mukana pelissä.
Talouskeskustelu pyöriikin täysin niiden samojen
asiantuntijoiden voimin, joiden viisaus johti kriisiin. He edustavat
instituutioita, joiden Sitra sanoo Muutoksen Suomi -raportissaan jääneen
ajastaan jälkeen ja vieraantuneen ihmisten arkipäivästä.
Näissä oloissa
parempaa vaihtoehtoa tarjoavan identiteettitalouden saaminen esille on
jokseenkin ylivoimaista. Yli kymmenen vuotta sitten kerrottiin tutkimuksesta,
jonka mukaan ihmisen kyky vastaanottaa hänen aiemmasta tiedostaan poikkeavaa
tietoa rajoittuu noin 20 prosentin toleranssiin. Jos tietopläjäys menee yli
tästä, se pyyhkii kokonaan kirjaimellisesti yli hilseen. Tähän kivi- ja
kielimuuriin törmää jo kirjalleen kustantajaa etsivä. Sama koskee mitä
suurimmassa määrin mediaa.
Tammikuisilla Tieteen päivillä kuultiin
simpanssien eräissä valintakokeissa käyttäytyneen ihmisiä rationaalisemmin, siis
paremmin talousteorian mukaisesti. Tämä toi mieleen Kullervo Rainion
sosiaalipsykologian oppikirjan, joka opetti, että säikähdysreaktio kulkee sitä
nopeammin läpi lauman, mitä alhaisemmalla kehitystasolla laumaan kuuluvat ovat,
esimerkkeinä kaniini- ja lammaslaumat.
Olemme nähneet, miten
pörssireaktiot leviävät salamana ympäri maapallon, minkä täytyy siis olla merkki
hyvin alhaisesta kehitystasosta. Kysyin tutkijalta, kannattaisiko ajatella
pörssianalyytikkojen ja -meklarien korvaamista simpansseilla.
Ehdotus
näytti ylittävän 20 prosentin toleranssin. Mutta kyllä simpanssit varmaan
ainakin malttaisivat kuunnella paremmin eivätkä huutaisi samalla tavoin
toistensa päälle.
Iloista vappuvapaan jälkeistä
aikaa!
Kauko
Parkkinen
(OpenFinland)
|
