|
”Vanhanen tiesi poliisin
selvityksistä jo lokakuussa” (julkaistu 28.1.2010) ”Keskusrikospoliisi selvitti
jo lokakuussa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) toimia Nuorisosäätiöön ja sen
jakamaan vaalirahaan liittyen.
Myös oikeuskanslerinvirasto
selvitti vaalirahavyyhtiä loppusyksystä 2009. Oikeuskansleri kertoi lokakuussa,
että oikeuskanslerinvirasto odottaa KRP:n selvityksiä, josko sieltä tulisi
”tärkeää tietoa”. Jo tuolloin poliisi ja valtakunnansyyttäjänvirasto
valmistautuivat laajempaan tutkintaan. - Nelosen uutiset kertoi keskiviikkona,
että vaalirahavyyhdin selvittäminen eteni joulukuun 14. päivä, jolloin
oikeuskansleri, valtakunnansyyttäjänvirasto ja KRP neuvottelivat mahdollisesta
esitutkinnan aloittamisesta. Tämä tapahtui yhdeksän päivää ennen, kuin Vanhanen
ilmoitti vetäytyvänsä puolueen johdosta jalkaleikkaukseen vedoten.
KRP ei voi aloittaa
esitutkintaa ilman, että perustuslakivaliokunta päättää asiasta. Jos
pääministerin katsottaisiin toimineen esteellisesti raha-avustusten jakamisessa,
oikeuskansleri voi antaa huomautuksen. Mahdollisesta rikostutkinnasta hän tekisi
aloitteen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.” YLE Uutiset (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/…00602.html)
Suomen perustuslaki valtioneuvoston ja ministerien
laillisuusvalvonnasta:
112 § Valtioneuvoston (…)
virkatointen laillisuuden valvonta
Jos oikeuskansleri havaitsee
valtioneuvoston tai ministerin (…) päätöksen tai toimenpiteen laillisuuden
antavan aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa
perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee
merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä
muihin toimenpiteisiin. Myös oikeusasiamiehellä on vastaava oikeus tehdä
huomautus ja ryhtyä muihin toimenpiteisiin.
114 § Ministerisyytteen
nostaminen ja käsittely
Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan lainvastaisesta
menettelystä virkatoimessa käsitellään valtakunnanoikeudessa sen mukaan kuin
lailla tarkemmin säädetään.
Syytteen nostamisesta päättää eduskunta saatuaan
perustuslakivaliokunnan kannanoton valtioneuvoston jäsenen menettelyn
lainvastaisuudesta. Eduskunnan tulee ennen päätöstä syytteen nostamisesta varata
valtioneuvoston jäsenelle tilaisuus selityksen antamiseen. Asiaa käsitellessään
valiokunnan tulee olla täysilukuinen.
Syytettä valtioneuvoston jäsentä
vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä.
115 § Ministerivastuuasian
vireillepano
Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden
tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voidaan panna
vireille:
1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen
perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;
2) vähintään kymmenen
kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä
3) eduskunnan
muun valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä
tutkintapyynnöllä.
Perustuslakivaliokunta voi myös omasta aloitteestaan
ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuutta.
116 § Ministerisyytteen
nostamisen edellytykset
Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää
nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on
olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai
menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.
(…)
Hallituksen esitys (HE) 1/1998: ”116 §. Ministerisyytteen nostamisen
edellytykset. Ministerisyytteen nostamiselle asetettaisiin edelleen korotettu
syyttämiskynnys. Tällaista syyttämiskynnystä on pidettävä tarpeellisena
poliittisen järjestelmän ja valtioneuvoston toimintakyvyn turvaamiseksi.
Lähtökohtana tulee olla, että ministerisyytettä ei tulisi käyttää esimerkiksi
merkitykseltään vähäisten menettelyvirheiden käsittelyyn.
Korotetun syyttämiskynnyksen tarkoituksena on myös omalta
osaltaan estää ministerisyytteiden nostamista aiheettomasti tai ensisijaisesti
poliittisessa tarkoituksessa. Syyttämiskynnyksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole
suojella yksittäistä ministeriä, vaan laajemmin koko valtioneuvoston
toimintaedellytyksiä.
Syyksiluettavuuden astetta olisi
arvioitava yleisten rikosoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Ministerin
tehtävään kuuluvien velvollisuuksien vastaiselle menettelylle asetettaisiin
lisäksi olennaisuusvaatimus. Valtakunnanoikeusprosessia ei siten voitaisi
käynnistää, mikäli ministerin menettelyn olisi katsottava vain vähäisessä määrin
rikkovan hänen velvollisuutensa. Velvollisuuksien rikkomisen muotoina voisivat
tulla kyseeseen sekä velvollisuuksien vastainen teko että velvollisuuksien
laiminlyönti.
Ministerisyyte
voitaisiin nostaa myös, jos ministeri olisi muutoin virkatoimessaan
menetellyt selvästi lainvastaisesti. ”Selvästi”-kriteeri edellyttää, että
menettelyn lainvastaisuutta voidaan pitää riidattomana. Lisäksi se
asettaa syyteharkinnassa korotetun näyttökynnyksen.
Pykälä
ei olisi itsenäinen rangaistavuuden perustava säännös, vaan teon rangaistavuuden
edellytyksenä olisi lisäksi muualla laissa olevan asianomaisen rikossäännöksen,
esimerkiksi jonkin rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksen tunnusmerkistön
toteutuminen.
Mikäli oikeuskansleri ei
ministerivastuusiassa ryhtyisi asianmukaisiiin toimenpiteisiin, valtioneuvoston
jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan
perustuslakivaliokunnassa voitaisiin siis panna vireille muun ohella vähintään
kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella (ks. perustuslain
115 §). (Kymmenellä rohkealla kansanedustajalla onkin niin halutessaan -
ministerivastuuasioissa - varsin laaja toimivalta.)
Tapio
Kuosma
tietokirjailija, oikeustieteen lisensiaatti, Espoo
|