Sarina Pedersen: Julkinen vastaukseni oikeusministerille 

Oikeusministeriö/ oikeusministeri Tuija Brax
PL 25
00023 VALTIONEUVOSTO

VIITE Kirjeenne 14.12.07/ asia OM 55/917/2007

Toisin kuin lyhyessä yhden virkkeen 14.12.07 päivätyssä kirjeessänne
mainitaan, en odota oikeusministerin tietenkään ratkaisevan omaa ”
yksittäistapaustani”.

Sen sijaan olen edellyttänyt ja edellytän edelleen Teitä oikeusministerinä asettamaan selvitysryhmän kartoittamaan sitä, että:

1) Suomen valtiossa on vuonna 2007 systemaattisia direktiivin 95/46/EY 32 artiklan vastaisia viranomaiskäytäntöjä, jotka toimivat todistettavasti ja ilman ainuttakaan hyväksyttävää syytä päinvastoin kuin direktiivi 95/46/EY ja sen perusteella implementoitu lainsäädäntö edellyttävät. Huomautan, että oikeusministeri vastaa oikeusministeriön johtajana myös komissioon päin siitä, että Suomi ei riko EU-velvoitteitaan. Koska asia on jo vireillä EU-kanteluna, toimimisvelvoitteenne johtuvat myös siitä, että selvitysvelvollisuutenne on osa EU-kantelujärjestelmää ja kuuluu OM:n hallinnonalaan.

2) Suomessa tuomareiden keskinäinen virkasuojelu ja täydellinen valvonnan puute ovat johtaneet siihen, että vuonna 2007 Suomessa virkavastuu ei toteudu PL 118 §:n ja EIS 13 artiklan säätämällä tavalla. Vaikka poikkeukset eivät ole PL 23 §:n ja EIS 15 artiklan mukaan mahdollisia lainkaan, todellisuus on siis
johtamallanne hallinnonalalla Suomessa täysin päinvastainen. Oikeusministerin tulee olla viran puolesta kiinnostunut siitä, noudattavatko vai rikkovatko virkamiehet Suomessa ihmisoikeussopimusta ja perustuslakia. Edeltäjänne oikeusministeri Johannes Koskinen oli aktiivisesti mukana perustuslain uudistamisessa. Nykyisen oikeusministerin ei tule passiivisuudellaan olla mukana perustuslain sisällön vesittämisessä.

3) Suomessa rikos on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko yksityishenkilöiden tekemänä, mutta samanlaisesta virkamiehen tekemästä rikoksesta rangaistukseksi seuraa vuonna 2007 tosiasiassa virkamiehelle vain huomautus vastaisuuden varalle. Myös tämä vakiintunut suomalainen käytäntö on selvästi Suomen valtiota velvoittavan ihmisoikeussopimuksen, erityisesti 13 ja 14 artiklan vastainen. Koska YK:n asettama valvontakomissio on kiinnostunut rikoksista ja rikkomuksista näitä sopimusvelvoitteita vastaan erityisesti helmikuusta 2008 lukien aktiivisestikin asiaa tutkituttamalla, luulisi oikeusministerinkin olevan kiinnostunut aiheesta. Kirjeenne sisältämä kiinnostuksen aste on nolla.

Nämä havainnot Suomen ”oikeus”-valtion tilasta on tehnyt minun lisäkseni mm. entinen Euroopan oikeusasiamies Söderman, edesmennyt europarlamentaarikko Wuori, professori Aurejärvi ja Suomen suurin oikeusturvajärjestö EOK ry. Vaikka jokainen edellä oleva ongelma on myös minun tapauksessani hyvin selvänä esiintyvä ongelma, mikään edellä mainituista ongelmista ei siis ole vain minun tapaukseeni liittyvä ongelma. Suomen oikeusministerin tulee olla konkreettisesti kiinnostunut siitä, että:

- Suomessa lainsoveltajaviranomaiset käyttävät vuonna 2007 valtaa, joka kuuluu eduskunnalle,

- Suomessa tuomari voi tehdä kuinka väärän päätöksen tahansa eikä siitä hänelle aiheudu mitään seurauksia,

- Poliisin ja muiden virkamiesten tekoja peitellään aktiivisesti keskinäisellä hyvä veli-järjestelmällä.

Ongelmakohdat, joihin Teidän tulee oikeusministerinä erityisesti puuttua ovat seuraavat:

Ongelma 1:

Kun oikeuskäytännöksi Suomessa on lehtitietojen mukaan muodostunut mm. se, että poliisi voi tehdä 19.000 henkilörekisteririkosta ja rikosoikeudellisen seurauksen tuomitsematta jättäminen perustellaan sillä, että henkilötietolainsäädännön rikkominen on ollut poliisissa yleinen käytäntö, kyse ei selvästikään ole siitä, että vain minun yksittäisessä tapauksessani on jotain pielessä.  Kyse on siitä, että virhe on systemaattinen ja muodostunut maan tavaksi lainsäädännön sijaan ja tämä maan tapa näkyy harvinaisen selvästi myös minun yksittäisessä tapauksessani. (edellä esiintuomani selvitystarve 1, josta ilmiöstä on kyse myös minun yksittäistapauksessani).

Lehtiuutisessa ei edes ollut kyse minun yksittäistapauksestani, mutta kylläkin asiasta, jonka olen saattanut komission ja oikeusministerin tietoon toimenpiteitä varten tilanteessa, jossa korjaustoimet dokumentoidusti ovat tarpeen samasta syystä kuin omassa tapauksessani. Komissio oli erittäin kiinnostunut uutisesta. Kirjeenne 14.12.07 sisältö sen sijaan on toimittamani aineiston vastainen ja osoittaa, että oikeusministeri ei ilmeisesti edes lue hänelle saapunutta selvityspyyntöä.

On huolestuttavaa – ja kuvaavaa suomalaiselle peittelyjärjestelmälle - että komissiolta olen saanut vastauksen yhteydenottopäivänä ja Brysselissä dokumentoitu tieto johtaa myös reaalisiin toimenpiteisiin. Suomen ”valvontajärjestelmä” on toistaiseksi tuottanut vain 14.12.07 päivätyn kirjeenne, joka kuvaa sitä valitettavaa todellisuutta, että oikeusministeri sulkee aktiivisesti silmänsä oikeuslaitoksen vakavilta ongelmilta.

Ongelma 2:

Oikeusasiamiehen saamien kanteluiden määrä kaksinkertaistui vuosina 1990-2006, ja viime vuonna niitä tuli lähes 3 700. Se, että lehtitietojen mukaan oikeuskanslerinvirasto ja oikeusasiamies ”hukkuvat kanteluihin”, ei johdu siitä, että kansalaiset valittavat turhaan, vaan sitä, että Suomessa juuri virkamiesten tekemien rikosten ja virheiden peittelyjärjestelmä tuottaa varsinaisen oikeusjärjestelmän ”putken päästä” entistä enemmän tapauksia. Kyse on siitä, että yksittäisen kansalaisen on tosiasiassa täysin mahdotonta saada PL 22 §:n ja PL 118 §:n takaamalla tavalla oikeutta oikeusjärjestelmästä, jossa edes poliisi ja tuomari eivät noudata kirjoitettua lakia, ja jossa keskinäinen virkasuojelu pitää väärän päätöksen voimassa läpi koko oikeusjärjestelmän lainsäädäntö ja tosiasiat ohittamalla. (edellä esiintuomani selvitystarve 2 ja 3, josta ilmiöstä on kyse myös minun yksittäistapauksessani).

Kantelujen määrä pienenee luonnollisesti vain niin, että virkamiehet tekevät oikeita, oikeudenmukaisia ja laillisia päätöksiä PL 2 §:n 3 momentin säätämällä tavalla ja että OK 1: 11 §:n kieltämää mielivaltaa käyttäville virkamiehille seuraa virkarikoksista rangaistus myös tosielämässä. Kulissien ylläpitäminen vaatii uhrien äänen vaientamista. Professori Määtän ja lehtori Keinäsen ehdottama kynnys kantelujen käsittelylle on osa tällaista vaientamistoimintaa, jossa kantelumäärä pienennetään keinotekoisesti estämällä virkamiesten virheiden tutkinta kokonaan. Menetelmä on tyypillistä diktatuureille.

Ongelma 3:

EOK ry:n tutkimusten mukaan on äärimmäisen harvinaista, että kantelun tehnyt uhri kokisi saaneensa jonkinlaista oikeusturvaa oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin toimista. Näiden tutkimusten mukaan selvästi yli puolet kantelijoista pitää oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toimintaa tavallisiin kansalaisiin ja yrityksiin kohdistuvia oikeusloukkauksia peittelevänä ja suojelevana. Uhrien näkökulma on täysin unohtunut.  Tämä johtuu siitä, että oikeusasiamies ja oikeuskanslerinvirasto ylläpitävät Suomessa EIS 13 ja 14 artiklan vastaista käytäntöä, jonka sisältönä on se, että rikos on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko yksityishenkilöiden tekemänä, mutta samanlaisesta virkamiehen tekemästä rikoksesta rangaistukseksi seuraa vuonna 2007 tosiasiassa virkamiehelle vain huomautus vastaisuuden varalle, jos sitäkään. (edellä esiintuomani selvitystarve 2 ja 3, josta ilmiöstä on kyse myös minun yksittäistapauksessani).

Yhdenvertaisuus lain edessä on suomalaisten mielestä tärkein perusoikeus. Tätä mieltä on Ylen uutisten teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia kansalaisista. ”Rahakorruptio on meillä äärimmäisen harvinaista, hyvä veli -korruptio paljon tavallisempaa." Näin totesi edesmennyt arvostettu ihmisoikeuksien puolustaja ja europarlamentaarikko Wuori Apu-lehdessä 9.5.2005.

Hyvä veli –korruptiota yhdenvertaisuuden toteuttamisen suurimpana ongelmana peitellään jatkuvasti. Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerinviraston kantelulukuina näkyvät lainvastaiset viranomaispäätökset ja kanteluihin pääsääntönä vastauksena annettavat laillisuusvalvojien ”vastaisuuden vara”-päätökset ovat osa tätä EIS 13 ja 14 artiklan ja PL 6 §:n vastaista peittelyjärjestelmää, joka ei perustu lainsäädäntöön, vaan ohittaa tavallisen lain sekä perus- ja ihmisoikeudet.

Ongelma 4:

Uutena huolestuttavana ilmiönä ovat avoimet viranomaishyökkäykset ja kiusanteko sellaisia viranomaistoiminnan uhreja kohtaan, jotka ovat tuoneet kärsimiänsä vääryyksiä esille. Tämän ilmiön on havainnut käytännössä mm. EOK:n liittohallituksen puheenjohtaja, OTT, Dos. Petter Kavonius useiden tutkimiensa tapausten pohjalta. Tästä ongelmasta on kärjistetysti kyse myös minun tapauksessani mm. trial-by-newspaper-toimissa ja muussa painostuksessa, joka on dokumentoitu tapaukseni aineistoon. En siis odota tältäkään osin oikeusministerin toimivan tuomioistuimena yksittäistapauksessani, vaan ryhtyvän toimenpiteisiin tuomarien valvontajärjestelmän rakentamiseksi, koska nykyinen valvonnan puute dokumentoidusti mahdollistaa täysimittaisen mielivallan eikä ole olemassa yhtään hyväksyttävää syytä jatkaa ihmisoikeussopimuksen vastaista nykyjärjestelmää. Tapaukseni aineisto on siis merkityksellinen dokumentaationa nykyjärjestelmän vakavista puutteista. Herättääkö oikeusministerin havaitsemaan nykyjärjestelmän akuutit korjaustarpeet vasta se, että joku minua henkisesti heikompi kansalainen tekee  virkamiesmielivallan uhrina esim. itsemurhan tai muun epätoivoisen teon? 

Yhteenveto ja uudelleenkäsittelypyyntö:

Oikeusministerille osoittamassani käsittelypyynnössä ei siis ole kyse siitä, että odottaisin oikeusministerin ratkaisevan oman oikeustapaukseni, vaan siitä, että oikeustapaukseni ilmentää juuri sitä laillisuudesta irtautunutta lainkäyttöä ja peittelyjärjestelmää, joka johtaa Suomessa kanteluiden määrän kasvuun. Em. syistä myös oikeusministerin tulee olla näistä ongelmista kiinnostunut eli perehtyä aineistoon, joka todentaa ongelmat.

Lisäksi edellytän, että saan vastauksen siihen, mikä viranomainen selvittää erään lohjalaisen tuomarin terveydentilan mahdollisesti aiheuttamaa estettä viranhoidolle. Puuttumattomuus johtaa legaliteetti-periaatteen katoamiseen kokonaan. Oikeusministerin ei tule omalla passiivisuudellaan ylläpitää näitä vääriä käytäntöjä.

Palautan joulukorttinne arvottomana. Sen sijaan edellytän edelleen oikeusministeriön asettavan työryhmän selvittämään vakavia ja dokumentoidusti systemaattisia ja huomattavalta osin selvästi myös tahallisia oikeusloukkauksia, joita tekevät virkatuomarit ja muut omia ja virkakollegojen tekoja ”tutkivat” virkakollegat peittelemällä aktiivisesti ja kaikin (muin kuin laillisin) keinoin omia ja muiden virkamiesten selvästi lainvastaisia tekoja, joilta heidän tulisi antaa minulle ja muillekin kansalaisille PL 22 §:n säätämällä tavalla aktiivisesti suojaa.

Edellytän saavani tämän kirjeeni perusteella sellaisen tosiasioihin perustuvan uuden perustellun vastauksenne, jonka voin lähettää myös komissiolle, ja josta ilmenee yksiselitteisesti, aikooko oikeusministeriö asettaa työryhmän selvittämään EIS 13 ja 14 artiklan sekä henkilötietolainsäädännön vastaisia laajoja ja systemaattisia viranomaiskäytäntöjä vai ei. Kielteisessä tapauksessa vastauksesta tulee selvitä, millä perusteella jo dokumentoidut, yksittäistapaustani selvästi laajemmat ja systemaattiset lainvastaiset viranomaiskäytännöt eivät johda mihinkään toimenpiteisiin ja miksi ette edellytä asian aitoa tutkintaa, vaikka havainnot ovat lisäkseni useiden arvostettujen asiantuntijoiden kanssa yhtenevät ja dokumentoitu myös useampaankin uutisointiin, joka koskee oikeusjärjestelmän tilannetta omaa yksittäistapaustani laajemmin.

Lukion yhteiskuntaopin kirjan mukaan: ”Oikeusvaltio on kuin kalliolle rakennettu talo, jossa on neljä kestävää nurkkaa: lain ja oikeuden kunnioitus, vallanjaon tasapaino, turvatut ihmis- ja perusoikeudet sekä pelisäännöt, joilla varmistetaan, että kaikki toimii.”

Kun olen tuonut dokumentoidusti tietoonne, että Suomen oikeusvaltiossa
jokainen nurkka vuotaa, millä perusteella korjaustoimenpiteet eivät kuulu virkatehtäviinne?



Lohjalla 28.12.2007

Sarina Pedersen