|
05.01.2008 |
|
Vuoden 2007 lopulla löytyi salaisia asiakirjoja Kuopion roskista. Nyt on
salaisia sairaustietoja llöytynyt Helsingissä vessasta. Millä mallilla on
salassapidon toimiminen Suomen viranomaisissa?
Huonolla mallilla, todella
huonolla mallilla - sanon minä. Olen tätä asiaa jo vuosikausia medioihinkin
toivottanut ja kotisivuillani kertonut. Toiveenani on ollut, että tilanne
muuttuisi paremmaksi. Mutta voi h-kutti, tilanne vain pahenee.
Vuosittain
ovat viranomaiset julkistaneet kotisivuillaan satoja päätöksiä, joissa on
maailmanlaajuiseen levitykseen päästetty ykstyishenkilötä koskevia
salassapidettäviä tietoja - ja meno senkun jatkuu. Millaisia viranomaisia meillä
oikein Suomessa on?
Tilanne on nykyisin sellainen, että kun salaisia
tietoja löytyy jostain missä niiden ei kuuluisi olla, niin asiasta vaietaan
mahdollisimman tehokkaasta. Tapaus tulee julkis vain, jos yksityinen ihminen
toimittaa asiasta nipun todisteita medialle ja medialta löytyy tahtoa asia
julkistaa - aina ei löydy - ainakaan Satakunnassa.
Mitä sitten pitäisi
tehdä? Ainakin pitäisi viranomaisia kouluttaa salassapitoon. Ei riitä, että
esim. kuntien luottamushenkilöille ja sairaanhoidon toimijoille jaetaan
vuosittain nippu papereita joissa kerrotaan salassapitosäädöksiä. Koulutuksen
pitää olla parempaa ja sen seurauksena salassapidettävää aineistoa käsittelevien
pitää oppia aina tietoja käsitellessä kysymään itseltään: jos tämä tieto koskisi
minua niin haluaisinko sen julkisuuteen - vaiko lukkojen taa josta sitä eivät
sivulliset voi nähdä?
Yksi ongelma on myös totaalinen sanktioiden
puuttuminen. Esimerkkinä mainittakoon muutavan vuoden takainen syyttäjän päätös
virkarikosasiassa: ""...olisi kohtuutonta, että erään X:n kaupungin
sosiaalisihteeri N.N. todettaisiin vastuullisena henkilönä syylliseksi
kyseisessä asiassa rikokseen, koska hän on tiennyt kunnan toiminnan olevan
lainvastaista." Niinpä.
Petri
Nurminen
julkishallinnon
asiantuntija,
ATK-datanomi
|
